sunnuntaina päätin alkaa yrittämään moikata kaikkia mun luokkalaisia ja hymyilemään vastaantulijoille, mut se oli yllättävän vaikeeta.
kaikki sanoo, että oon ilonen ihminen ja ulospäinsuuntautunut ja kaikkien kanssa toimeen tuleva, mutta ite en oo siitä niin varma. toisaalta en mä oo kauheen innostunu alkaa kaveeraamaan ihmisten kanssa, jotka kohtelee mua ku roskaa.
hymyilemisen suhteen en vielä aijo antaa periks. se sai mutkin paremmalle tuulelle, kun aloin kattomaan kuinka paljon ihmiset näyttää pelokkailta hiiriltä jotka menee vaan paikasta a paikkaan b nokka pystyssä. ainakin ite yritän pystyä parempaan. entä te ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti