äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan mä nautin täysillä mun elämästä

Joka kevät ootan kesää kuin kuuta nousevaa. Nautin kesän lähetessä ajatuksesta, että koulu loppuu kohta ja pääsen pitkälle lomalle, alan piristyä lämpenevistä ilmoista ja teen kesäsuunnitelmia kavereiden kanssa. Tääkään vuos ei ollu poikkeus eikä haaveilua lopettanu ainakaan tieto siitä, että kesän jälkeen en oo enää yläasteelainen.

Toukokuun viimeisimmät päivät ennen loman alkua viestitti mulle, että tästä kesästä on pakko tulla hyvä. Se tunne, kun pyöräilen Keljosta kotiin ja kuuntelen Heli Kajon 'Jos Mä Kuolen Nuorena' oli jotain muistamisen arvoista. Se hetki avas mun silmät. En tiedä miltä tää kuulostaa, mutta itkin koska olin niin onnellinen. Sille ei ollut mitään erikoista syytä, olin vain. Tajusin, että mä ite teen tän kesän. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen niin paljon ku mä ite. En voi antaa itteeni istuskella koko ajan koneen ääressä kotona, kun mulla on niin paljon vielä nähtävää ja koettavaa. Niimpä tein itselleni listan, missä oli 49. kohtaa, jotka kesällä pitäisi tehdä. En kattonu listaa varmaan kuin kerran sen teon jälkeen, mutta suoritin yli puolet. Oon muuttanu elämäntyylini ja oon ylpee ittestäni. Mulla on elämä niin miks en eläis sitä täysillä ?

Tää kesä... En tiiä mitä siitä ees vois sanoa. En tiedä oliko tää se elämäni parhain kesä. Voi ehkä olla niinkin, mutta se oli ainakin mulle se kesä minkä tuun aina muistamaan.

Monet suunnitelmat jäi toteuttamatta ja ilmat oli suurimmaks osaks täyttä kurjuutta, mutta loma on aina loma ja nautin siitä silti.

Kiitos kaikille siinä mukana olleille♥